JONATAN eli "JONTTU"                       
                                                                              

Hei vaan!

Olen Jonatan Heikki Oskar Pesonen eli tuttavallisemmin Jonttu, niin kuin otsikkokin sen kertoo.
Saavuin tähän maailmaan 24.3.2004 myöhäisillan paremmalla puolella.
Sisaruksia minulla ei ole (kaksijalkaisia), mutta kait Oonaa, Josea ja Viiviä voi sisariksi sanoa.
Viivi tuli meille viime isänpäivänä iskän isänpäivälahjana, mutta ennen kaikkia minä sain siitä "pikkusiskon", jonka kanssa on mukava leikkiä pallon heittoa, jahtaamisleikkejä sekä vetoleikkejä (ettekä ikinä arvaa kuka ne leikit aina voittaa).
Mutta osataan me Viivin kanssa tapellakin (mamma -eli äitin äiti- ei uskonut kun äiti siitä kertoi). Hyvänä esimerkkinä siitä on, kun minä leikin autoilla ja Viivi tulee kävelemään siihen niin että autot lähtevät parkista ja kaikki menee sekasin! Sitten minulla menee hermot ja alan huutamaan Viiville ja käyn vähän nipistämässä sitä jostakin.
Kyllä minäkin osaan Viivin leikkejä sotkea! Jos Viivi syö vaikka keppiä, niin menen ottamaan sen siltä pois ja osoittelen sitä että "lällällää.."! No.. Viivihän tulee ottaamaan keppiä uudestaan, eikä laske sitten enää irti siitä kepistä. Sitten alan huutamaan äidin apua ja kun äiti käskee Viiviä irroittamaan kepistä ja keppi on minulla, jatkan kiusaamista. Ainoa huono puoli jutussa on se, että äiti ei käske Viiviä irroittamaan kepistä kuin pari kertaa ja sitten saamme tapella tappelumme loppuun, tai keppiä ei saa kumpikaan meistä.

Olin ekaa kertaa luistelemassa Vierumäen jäähallissa 2-vuotiaana. Olisin halunnut ottaa jo mailan ja kiekonkin, mutta äiti ja iskä sanoivat että ensin on opeteltava luistelemaan. Höh!

Koko pienen ikäni olen kasvanut suurten koirien ympäröiminä, joten isot eivät minua pelota.. kuten kuvasta näkyy! Pienet koirat sitä vastoin kiinnostavat minua suuresti, mutta kun äiti aina tuumaa ollessamme pientä koiraa katsomassa että "nätisti Jonttu, se on ihan pieni", luuleeko se tosiaan että rutiste niitä liian kovaa.....??

Kyllä minä hymypoika olen, mutta ette ikinä arvaa mikä riiviö välillä osaan olla... Tällä hetkellä koettelen iskän ja äitin pinnaa jatkuvasti, selvittäen missä saan periksi ja missä en. Äiti sanoo että minulla on "EI-tauti" ja EI muuten pidä paikkaansa! Ja sitä paitsi, kuulin mammalta että äitilläkin oli ollut tässä iässä "EMPÄS-tauti"..

Jonatanin papan rekka, jonka kyydissä on aivan mahtava olla.

Käytiin iskän kanssa hammaslääkärissä. Minua ei yhtään jännittänyt, menin ihan ite istuu hammaslääkärin tuolillekkin. Se oli tosi hauska tuoli kun se meni ylös ja alas sekä istualleen ja makuulleen. Kun hammaslääkäri käski avata suun että voi katsoa hampaita niin minä poika avasin suun reippaasti niin isolle kun sain. Täytyy kyl myöntää et ei se ollu kivan tuntusta kun se laitto niitä ihme juttuja suuhun ja sörkki hampaita. Kun olin kiltisti eikä minulle ollut yhtään reikää niin sain hammaslääkäri tädiltä sellasen hienon keiju-tarran.

Aikaa on viime kirjoituksista ja nyt olen jo iso poika. Ikää löytyy 3wee ja pituutta jo 103cm. Olen myös todella tiedon haluinen sillä jokainen tai ainakin joka toinen sana on että MIKSI. Tuntuu välillä että isillä ja äidillä meinaa mennä hermot tiedon nälkääni. Uhma ei minulla ole myöskään helpottanut sillä vielä on paljon rajoja joita pitää kokeilla.
Kesä kun on tullut niin olen lähtenyt taas äitin ja isän mukaan kiertämään koiranäyttelyitä ja uusia alue valloituksia olen tehnyt kuten kissanäyttelyt. Kun minun Salamani oli kissanäyttelyissä niin siellä järjestettiin myös lelukissanäyttely ja sinne vein vara-Salaman, katsokaas kuinka hieno pytty me sieltä voitettiin.
Äiti kehuu myös minua nokkelaksi pojaksi.Kun olimme kerran tyttöjen (Oonan ja Viivin) kanssa metsä lenkillä niin äiti käski minun olla hiljaa ja kuunnella kun käki kukkuu. minä sitten äitiltä kysymään että miksi se sanoo "kukkuu", äiti minulle selitti että se laulaa sillä tavalla kun taas toiset linnut laulaa että "titityy". En uskonut äitiä. Äiti sitten minulta kysyi että "no miksi se niin sanoo" niin minä siihen nokkelana poikana että "se on puun takan piilossa ja huutelee sieltä että kukkuu" (lienee nokkela poika sanonta tullut tämän reissun jälkeen).
Kyllä on ihanaa kun kesä tuli ja pääsee uimaan eikä tarvitse ulos lähtiessä pukea kauheasti vaatetta päälle. Nyt vaan odottelen isän ja äitin kesälomaa koska he ovat puhuneet tykkimäkeen menosta, Naantaliin muumeja kuulemma saatan päästä katsomaan ja sitten vielä pitäisi mennä Rekka-pappan, Ida-tädin, Sirpan., äitin ja iskän kanssa keski-suomeen  mökille. Meinasin muuten ihan unohtaa että mammakin on luvannut minut ottaa kahdeksi yöksi yö kylään kun hänen kesäloma alkaa, on todella mukavaa kun pääsen Veerä-tädin ja Enon kanssa leikkimään.
Kuka sanoi että wc:ssä käynnit pitää ottaa vakavasti?!?