INT, FIN, EST, LV, RUS CH, JW-03

                         BONEL OONA

    
     Oona 7kk

synt. 18.9.2002-

Breeder: Minna & Jouni Boman  www.kolumbus.fi/bonel

(FIN & EST CH Bonel Jolanda - AM CH Terminetor del Castello Gamenario)

HIPS: C, ELBOWS: 0/0   EYES, THYROID & HEART:Healthy, OK

(1. 2. ja 4. kuva Janna Sarén)

Oona, Poona, Pampula ,äidin pallero.. rakkaalla lapsella monta nimeä. Oona on minulle erittäin tärkeä ja rakas. Voin  vannoa että hakisin vaikka kuun taivaalta Oonan vuoksi (eikös meistä jokainen lemmikkinsä eteen). Perheessäni on ollut aina koiria, mutta Oona on minun ensimmäinen OMA koirani. Aloitettuani seurustelemaan Janin kanssa, ilmoitin että "meille muuten tulee koira" ja luettelin pitkän listan rotuja joista voisi sitten valita.Tanskandoggihan se sieltä Janin suusta pääsi, kun oli vast ikään tehnyt tuttavuutta Oonan mummin kanssa (Bonel Doris), joka ilmeisesti oli vienyt Janin sydämen. Eihän minulla siihen mitään vastaan sanottavaa ollut, kun kennelin ja värin olin jo valmiiksi päättänyt.
Eräänä päivänä kun sitten soitin Minnalle ja kyselin kuulumisia, niin sain kuulla että Oonan äiti oli juuri astutettu. Puhelun päätyttyä kerron Janille asiasta ja Jani tokaisi siihen " hölmö etkö jo varannu? Huomenna voi kaikki olla jo varattuja". Maltoin kuitenkin mieleni ja soitin vasta seuraavana päivänä ja varasin pennun. Koitti se syyskuun 18 päivä vuonna 2002 kun Oona ja sisarukset saapuivat maailmaan. Illalla Minna soitti ja kertoi hyvät sekä huonot uutiset, jos niitä huonoiksi enää voi kutsua. Hyvät uutiset olivat että pentuja oli syntynyt niin monta että mekin saisimme omamme. Huonona juttuna oli että olimme varanneet uroksen, mutta niitä syntyi vain yksi kappale ja meitä aikasemmin varanneet saisivat sen, mutta narttun kyllä saisimme. Enhän minä enää malttanut jäädä odottelemaan seuraavaa pentuetta, ja samantein tuumasimme että kyllä me nartun otamme!
En voi sanoa että en olisi koskaan katunut päätöstäni että otimme nartun. Se salakavala ajatus jotenkin hiipii mieleeni silloin kun moppailen lattiolta veritippoja tai neitokainen kärsii todella kovasta valeraskaudesta. Mutta kas kummaa, nyt taloudessamme on kaksi narttu doggia. Siitä lisää myöhemmin.

Oonaa hankkiessani olin ottamassa harrastus koiraa itselleni, en näyttely koiraa. Muistan kun kerroin Minnalle että Oonan kanssa olisi tarkoitus harrastaa tokoilua, mutta kyllä voisin sen myös joihinkin näyttelyihin viedä. Ensimmäinen Oonan näyttely oli Helsingissä ja pikku pentuluokassa. Sieltä kotiimme lähti VSP-pentu ja pytty sekä omistajat joita oli näyttelykärpänen purru ja näköjään hyvinkin lujaa, huomatte varmaankin jos käväisette kurkkaamassa Oona tuloksia niin näyttelyitä on kerennyt kertymään useampi kymmen.
Olemme Oonan kanssa tokoa harrastaneet ja perus asiat sujuu todella hyvin silloin kun neitoa kiinnostaa.
Agilityä kokeilimme myös mutta Oonasta oli hypyt vain mukavia ja kaikki muut vastenmielisiä, en edes saanut lihapullilla tai pekonilla Oonaa suostuteltua muihin esteisiin.
Verijälkeä olemme myös kokeilleet jonka Oona sisäisti niin hyvin että sen jälkeen lenkkipoluilla ei ole ollut tutkimattomia jälkiä eikä hajuja.

 
Oona on perusluonteeltaan hyvin lempeä ja rauhallinen, mutta kun virtaa tarvitaan niin sitä myöskin löytyy.  Kun minä aloitin odottamaan poikaamme jonatania niin välillä tuntui että Oona oli raskaana kanssani. Mahani alettua kasvaa niin Oona ei mitenkään päin ikinä yrittänyt hypätä minua vasten vaikka pyysinkin. Aamuisin ja iltaisi Oona kävi aina mahaani haistamassa ihan kuin kysyäkseen mahan asukilta että "mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin". Raskauden loppuun asti lenkkeilin ihan normaalisti yli tunni lenkkejä polven korkuisessa hangessa, välillä Oona jäi jumittamaan taakseni ihan kuin sanoakseen " ei me äiti voida, mitäs jos se syntyy tänne" mutta minä vaan patistelin koiraa liikkeelle. Täytyy kyllä myöntää että joskus sitä ajatteli että aavistaako Oona jotakin, alkaakohan synnytys kohta. Loppu raskauteni läheni niin Oonallekkin tuli valeraskaus. Todella raju oli ollut tytön valeraskaus, ei syönyt, leikkinyt, ei oikein lenkkille halunnut lähteä kun oli sairaalassa synnyttämässä. Saavuttua kotiin pojan kanssa Oonan valeraskaus loppui kuin seinään ja sitte alkoi Oonalla pojan hoito. Poikaa imettäessäni Oonan piti saada aina olla sängyssä kanssamme ja todella varovainen oli kun lapsi oli jossakin lähettyvillä. Jonatanin kasvettua on Oona joutunut kokemaan kaikenlaista kurmuutusta pojalta mutta ikinä ei ole edes pojalle murahtanut, aina olen luottanu Oonaa ja uskaltanut jättää heidät keskenään pieniksi hetkiksi.

Vuosi takaperin Oonasta tuli äiti (6.09.2005). Maailmaan sujahti Neljä kaunista tyttöä ja Kaksi komea poikaa.Isänä näillä lapsukaisilla on Tanskalainen uros nimeltään  Sirblu Kapadane Warrior Pinza .Kerrankin katselin Sannan lähettämää kuvaa Vanjasta ( Bonel Vanilla Sky) tuumailin siinä että onpa tutun näköinen koira, aikani katseltua tajusin että herran jumala sehän on ihan kun Oona. Janin mennessä koneelle näki hänkin sen kuvan koska se oli jäänyt minulta auki kun olin taas singonnut jonnekkin. Jani hetken katseli sitä kuvaa ja kysyi että "missä tämä kuva on Oonasta otettu" minä siihen tuumaamaan että se on Vanja Oonan lapsukainen. On ollut myös ihanaa seurata Oonan lasten kasvua ja kehitysta niin täällä kotona josta löytyy viivi lapsukinen (Bonel Viivi) sekä kuvin, sähköpostein ja puheluin joita saan Oonan lasten omistajilta vaikken kasvattaja heille  olekkaan.

Puhuttu kuva.... Kuvassa ei siis ole Oona vaan Oonan tytär Vanja.

 
Oona mökillä 2006 (kuva otettu kamera kannykällä)

 
Uusi vuosi ja uudet kujeet....!

Loppu kesästä 2007 (7.8) Oonasta tuli jälleen kerran äiti. Tällä kertaa lapsukaisten isänä oli Kanadan tuonti  Tavernie´s Barret´s  Privaater  tuttavallisin Simo. Pentuja syntyi  6 poikaa ja 2  tyttöä.  Luojan kiitos tästä  pentueesta oli kaikki varattuja koska kolmatta koiraa ei meidän talouteen tällä hetkellä olisi sopinut. Kuten edellisestäkin pentueesta yksi lähti ulkomaille ja sama kävi tästäkin pentueesta, yksi poika lensi Tanskaan asustelemaan.
Olin jo aikaisemmin päättänyt että nämä saa jäädä Oonan viimeiseksi pentueeksi joten pentujen jälkeen olin suunnitellut Oonalle kohdun poiston. Synnytyksen aikana kävikin sitten niin että kolme pentua jouduttiin leikkaamaan pois joten siinä samassa Oonalle suoritettiin kohdun poisto.
Nyt Oona saa nauttia rauhassa "eläkepäivistä" ilman hormoonien hyrräämistä.