JV-06,FIN MVA,LTU MVA
EST MVA,RUS MVA
BONEL VIIVI
Synt.6.9.2005-
Breeder: Minna & Jouni Boman www.kolumbus.fi/bonel
(INT FIN EST LV RUS CH JW-03 Bonel Oona - Sirblu Kapadane Warrior Pinza)
(1. kuva 15.11.2005 Janna Sarén, 2. kuva Viivi 11kk)
Bonel Viivi tuttavallisemmin biivi tai hiiviö on meidän toinen doggimme. Eikös joku fiksu ihminen muinoin tuumannut että kun ottaa yhden täytyy saada toinenkin ja kohta sitä huomaa että niitä pyoriikin useampi jaloissa.
Viivin tarina onkin sitten toisellainen kuin Oonan. Joku kenties tietääkin että Viivin ei ikinä pitänyt saapuakkaan meille. Kun pennut syntyivät niin jo silloin Viivi oli varattu toiseen kotiin. Kyseinen ihminen joka Viivin varasi saikin sitten myöhemmässä vaiheessa tietää että sai unelma työn joka ei ole pienelle pennulle hyväksi.
Jo niinä kertoina kun kävimme Oona ja kakruja katsomassa oli tämä kyseinen "Viiru" pentu aina minun ympärillä pyörimässä tai jos nostin jonkun pennun syliini niin se oli taas tämä "Viiru" (nimi tuli Viivin valkoisesta juovasta rinnassa)silloin jo Minnalle sanoin että jos minun pitäisi valita joku pennuista joka tulisi minulle niin se olisi ehdottomasti tämä "Viiru".Voisinko sanoa ettö kohtalon ivaa.... Heti en tähän ajatukseen kypsynyt että Viivi tulisi meille kun suunnitelmissa oli seuraavana kesänä ottaa pentu aivan eri yhdistelmästä, joka ei muuten sitten toteutunutkaan. Viivistä tuli kyselyitä ja lähellä oli ettei tyttö lähtenyt Tampereen suuntaan. Aikani kun sitten asiaa mietin, kääntelin ja vääntelin niin tulin siihen tulokseen että kyllä Viivi voisi tulla äitinsä helmoihin asustelemaan mikäli Minna olisi samaa mieltä. Minna oli itse miellessään jo samaa asiaa ajatellut ja niinpä Viivistä tuli sitten isänpäivälahja Janille.
Ensimmäistä kertaa pentuluokassa lappeenrannassa. (Kuva yllä oikealla.)
Viivi on perus luonteeltaan aivan ihana. Viivi rakastaa kaikkia varauksetta ja halipulaa tämän tytön kanssa ei tarvitse kärsiä. Kun Viivi oli nuorempi kotiin tullessa piti äkkiä saada selkä seinää vasten, ei sen takia että Viivi olisi hyppinyt vaan koska Viivillä oli paha tapa kirputtaa peffasta kun oikein oli tohkeissaan. Joskus olen miettinyt että mistä Viivi on luonteensä perinyt, koska äitinsä oli tuossa iässä suht rauhallinen, hiljainen ja mitään pahoja Oona ei ikinä ole tehnyt kun taas tyttärensä on oikea villikko, kova keskustelemaan ja mölyämään sekä kovan kohtalon ovat sohva, tapetit, nojatuoli, sänky ja ovenkarmi kokeneet Viivin käsittelyssä. Mutta jotain hyvääkin, Viivi on taas paljon pehmoisempi luonteeltaan kun äitinsä. Oonan kanssa kun on saanut tapella että jotakin järkeä päähän on mennyt niin Viivi on ihan luksusta Oonaa verrattuna kun pieni sanominen riittää. Viivin henki ja elämä on Jani. Viivi vaikka seisoisi päällään (jos osaisi) kun vaan iskä pyytäisi, välillä tällä kaksikolla menee liiankin lujaa ja saan olla toppuuttelemassa heitä että sisällä ei riehuta.
